Paperitöitä

PanAmerica päivä -32

Paljon on matkalaisella paperitöitä ennenkuin maailmalle voi lähteä. Ohessa muutama esimerkki.

1. Pyörälle Carnet. Keskustelupalstojen mukaan ei tarpeellinen, on ajettu kyseinen reitti kuulema ilman tätä. Meillä on Carnetit, eipä pitäisi tulla ongelmia rajoilla. Carnetin saa Autoliitosta hakemusta ja rahaa vastaan.


2. Pyörälle rahti. Meillä rahdit hoitaa Viktor Ek.


3. Pyörälle kuljetusvakuutus. Eipä olleet vakuutusyhtiöt kiinnostuneita tällaisesta. Sain kuitenkin Pohjolasta jossa pyörä on vakuutettu.


4. Pyörälle liikennevakuutus. Suomen vakuutukset ei ole voimassa. Netistä kaivelemalla löytyi neljä yhtiötä joka tarjosi vakuutuksia Amerikkaan Europpalaisille matkailijoille. Meille vakuutukset myi http://www.motorcycleexpress.com/. Oli ainoa joka toimitti vakuutukset Alaska-Kanada-USA akselille. Väli- ja Etelä-Amerikkaan tuli oma vakuutus, Mexico ja Argentiina vaatii vielä omat vakuutukset paikanpäältä.


5. Kansainvälinen ajokortti. Ei tiedä tarvitaanko, mutta varmuuden vuoksi.


6. Passi. Vanhasta alkoi kuvasivu irtoamaan.


7. Matkavakuutus.


8. Rokotustodistus. Keltakuumerokotus pitäisi olla voimassa tai sitten ei. Vielä selvittämättä. Malarialääkityksen voi ottaa tai olla ottamatta.

Lippuja ja lappuja on senverran paljon että aika ihmeheppu on se, joka ei jotain noista hukkaa matkan varrella.

Matkavalmisteluja

Panamerica päivä -40
Matkavalmistelut aloitin valitsemalla matkalle sopivan kulkuneuvon. Kaupassa oli transalppeja, africatwinejä, varaderoa ja ties mitä. Valinta osui kuitenkin BMW:n R1150GS pyörään, vuosimallia 2001. Vähän ajettu (23.000 km) ja matkavarusteita tarpeellinen määrä valmiina. Valintaan vaikutti tekniikka: ilmajäähdytys, kardaani, ei muuta elektroniikka kun ruisku jne. Ja tietenkin myyjän puheet
Ajelin pyörällä noin 6000 km keväällä ja alkukesästä. Heinäkuun 7 päivä pyörä työnnettiin konttiin ja matka kohti Alaskaa alkoi. Pyörän mukana meni ajovarusteet, varaosat, jonkunverran vaatteita. Haikeena jäin odottamaan jälleennäkemistä.

Kaikki alkoi siitä kun.....

PanAmerica, Päivä -47


Vuosi oli 2006 ja heinäkuu puolessavälissä, oltiin ajettu Route 66:a reilun viikon. Iltakaljojen ääressä Peter heitti ajatuksen ajaa PanAmerican eli Amerikat halki pystysuunnassa. Heti tuoreeltaan idea tuntui siltä että tuohan pitää ajaa, miksi ei ole tullut aikaisemmin mieleen

Ajatus jäi muhimaan takaraivoon ja loppusyksystä 2006 Peter oli lyönyt ajankohdan lukkoon. Lähtö olisi syyskuun 2008 alussa ja matka kestäisi 66 päivää (myöhemmin lisättiin muutama päivä kun matkanjohtaja muisti että kai niitä vapaapäiviä täytyy laittaa muutama sekaan).

Talvi ja kevät meni matkalaisia metsästettäessä, meikäläinen oli sillai kiikunkaakun lähteekö vai ei. Syksyn mittaan tuli viestejä Jäniksenlinnan suunnalta että porukka alkaa olemaan kasassa. Minä jatkoin eestaas vatvomista, lompsa kun oli siinä kunnossa että se ei oikein kestäisi tätä reissua.

Joulukuun 20 päivä Peter soitti ja kertoi että porukka on kasassa, reissu toteutuu ja kyseli miten minun laitani on. Vastasin että "kun ei oikein tiedä..." ja pyysin hieman miettimisaikaa. Seuraavana aamuna ajatus oli kirkkaana päässä, sinne mennään maksoi mitä maksoi. Joten ilmoitin samantien Peterille että tottakai minä lähden, eihän muusta ole puhettakaan ollut.

Siitä se alkoi minun osalta, PanAmerica 2008, Vuoden Suuri Seikkailu, Once in a lifetime-matka.