Vuosi oli 2006 ja heinäkuu puolessavälissä, oltiin ajettu Route 66:a reilun viikon. Iltakaljojen ääressä Peter heitti ajatuksen ajaa PanAmerican eli Amerikat halki pystysuunnassa. Heti tuoreeltaan idea tuntui siltä että tuohan pitää ajaa, miksi ei ole tullut aikaisemmin mieleen
Ajatus jäi muhimaan takaraivoon ja loppusyksystä 2006 Peter oli lyönyt ajankohdan lukkoon. Lähtö olisi syyskuun 2008 alussa ja matka kestäisi 66 päivää (myöhemmin lisättiin muutama päivä kun matkanjohtaja muisti että kai niitä vapaapäiviä täytyy laittaa muutama sekaan).
Talvi ja kevät meni matkalaisia metsästettäessä, meikäläinen oli sillai kiikunkaakun lähteekö vai ei. Syksyn mittaan tuli viestejä Jäniksenlinnan suunnalta että porukka alkaa olemaan kasassa. Minä jatkoin eestaas vatvomista, lompsa kun oli siinä kunnossa että se ei oikein kestäisi tätä reissua.
Joulukuun 20 päivä Peter soitti ja kertoi että porukka on kasassa, reissu toteutuu ja kyseli miten minun laitani on. Vastasin että "kun ei oikein tiedä..." ja pyysin hieman miettimisaikaa. Seuraavana aamuna ajatus oli kirkkaana päässä, sinne mennään maksoi mitä maksoi. Joten ilmoitin samantien Peterille että tottakai minä lähden, eihän muusta ole puhettakaan ollut.
Siitä se alkoi minun osalta, PanAmerica 2008, Vuoden Suuri Seikkailu, Once in a lifetime-matka.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti