Guatemala

Hopplaa, maa vaihtui. Toissapaivana oltiin sitten Teothiuacanin temppeleilla. Vaikkuttavia, mutta voivoi, ei Mexicon pojat huolehdi oikein aarteistaan. Oli vahan ransistynyt koko alue. Kaiken kruunasi hallintorakennus joka oli rakennettu taattua Neuvostoliittolaista arkkitehtuuria noudattaen. No ymmartaahan sen, valtion rahat menee rynnakkokivarimiehiin joita seisoo joka risteyksessa ja tietulliasemalla.
Lisaksi armejalla oli matkamme varrella ainakin tusinan verran tarkastuspisteita jossa pyssymiehet ampuma-asemista tarkastelivat ohikulkijoita. Me saimme olla rauhassa.
Meksikossa on kahdenlaisia koiria. Auton yliajamia tai niita jotka ovat kohta auton yliajamia. Kumpikohan loppuu ensin, koirat Meksikosta tai oljy maailmasta. Ehka evoluutio kehittaa Meksikon koirille sellaisen geenin joka pitaa ne poissa kaduilta.
Testasin tietulliaseman puomia ajamalla sita pain. Puomi jai toiseksi.
Lahdettiin sitten temppeleilta kohti Oaxacaa. Moottoritieta koko matkan. Kaunis kaupunki, hyva meno lauantai-iltana. Syotiin heinasirkkoja, paikallinen herkku.
Sunnuntaina sitten pikkutieta kohti San Christobalia jonne saavuimme pimeassa trooppisen sadekuuron saattelemana. Aseman hotelliin yoksi, jossa vaatteet oli aamulla yhta markia kuin illallakin. Ei ollut ilmastointia eika lammitysta.
Tanaan sitten kohti Guatemalaa. Rajalla meni 2.5 tuntia. Ei ehditty Antiguaan, ollaan jarven rannalla Pan-jotain nimisessa paikassa. Huomenna Antiguaan aamiaiselle ja sitten matka jatkuu.
Guatemala on taas hieman rahjaisempi paikka kun Mexico. Rahatkin ovat niin paskasia etta niista tuskin numerot erottuvat. Liikenne kutakuinkin Mexicon vertaista, teiden sarvikuonoja loytyy meikalaisen seuraksi.
Ei oo taallapain langatonta nettia, nettikahvilassa istun yksikseni ja naita kirjoitan. Nukkumaanmenoaika alkaa painaa joten terveisia kaikille kotipojille ja tytoille seka kaikille muille lukijoille tasapuolisesti. You are always on my mind. PanAmerica vaikenee, mutta vain seuraavaan nettikahvilaan saakka.