Jepjep, eilen ajettiin 12 tuntia-500 km, tanaan 8 tuntia-300 km. Ei suju liikenne taalla Mexico Cityn nurkilla. Loppujenlopuksi tulimme tanne Teotihuacaniin neljan jalken iltapaivalla. Pysahdyttiin torille, tori tayttyi uteliaista. Taas sai olla keskipisteena. Poliisi rynnakkokivarin kanssa pysaytti liikenteen kun ylitimme katua, pienet pojat ja tytot pyori ymparilla ja otti kuvia kannykoillaan. Annoin viimeisen tiimi T-paidan yhdelle tytolle joka puki sen heti paalleen ja pomppi ympari toria onnellisena. Jotenkin lammitti sydanta.
Eilinen paiva oli tosi tuskallinen. Pikkutieta edettiin, kyla kylan jalkeen, jonoa koko ajan. Ohittelua, pomppuja puolentusinaa joka kylassa. Keskinopeus noin 40 km/h. Nahtiin tuore iso kolari. Yhden auton ikkunasta roikkui verinen kasi joka oli kiinni lituskassa ukossa. En katsellut tarkemmin.
Paivalla perustettiin uusi kerho tuon "parkkipaikalla kaatuneitten pyorien kerhon" lisaksi (jasenia jo monta). Kerhon nimeksi tuli "mutkassa kaatuneitten kerho". Yksi jasen joka toimii myos puheenjohtajana. Vahan naarmuja laukkuun, vilkun lasi rikki (mina korjasin muovipussilla). Tuuria matkassa. En kuulu viela kumpaankaan.
Tavattiin paivallisella sveitsilainen kaveri joka on kiertanyt maailmaa mopolla 28 kuukautta ja reissu ehka puolessavalissa. Asennetta, ottakaa mallia kotipojat. Kaveri on samassa hotellissa kun me joten kohtapuolin on lahdettava kaljottelemaan hanen kanssa.
Hotelli taalla Teotihuacanin kaupungissa on mielenkiintoinen. On ikaankuin tuntihinta ja kampissa vain iso parisanky. Pariskuntia tulee ja menee. Hassu juttu.
Huomenna aamusta temppeleille katsomaan auringonnousua ja sitten etelaan. Panama kutsuu. PanAmerica vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti