Kaikilla on varmasti ennakomielipide Kolumbiasta. Niin minullakin, muiden matkakertomuksista muodostunut kuva joka toistaiseksi on osoittautunut oikeaksi.
Ihmiset ovat aivan ihania, iloisia, hymyilevia, uteliaita, auttavaisia. Nakyy etta on ollut saappaan alla jonkun aikaa. Ovat kuitenkin ylpeita maastaan ja tosi iloisia kun tulee ulkomaalaisia moikkaamaan. Juttuseuraa loytyy heti kun pysahtyy, apua aina kun pyytaa. Eivat ole varastaneet mitaan meikalaiselta, ainakaan viela. Nuoremmat pojat tyrkyttivat Cartagenassa kokaiinia ja nais-seuraa. Liian kallista.
Naiset ovat, kuten jo aikaisemmin mainitsin, jumalattoman kauniita. Vahemman kauniita ei nay juurikaan. Eihan niita Suomessakaan nay, nama paikalliset ovat jotenkin erilailla kauniita. Yhdyn Gosta Sundqvistin sanoihin "minun mielestani jokainen tytto on kaunis".
Polliiseja seisoo kadunvarsilla ihan riittamiin. Ei pysayttele suomalaisia vaan viittoilee etta menkaa. Poliiseilla on pienet pyssyt ja nahkasaappaat. Jos nakee kumisaappaisen poliisin kannattaa lahtee pakoon ja akkia. Ei ole nakynyt.
Taalla vuoristossa onkin sitten sotilaita tienvarrella. Sillapaihin on rakennettu ampuma-asemat, muualla seisovat tienposkessa ja osa on popelikossa hollilla. Sotilailla on isot pyssyt ja kranaatit ym. muita tarpeellisia joukkotuhoaseita. Vilkuttavat meille kun ohi ajetaan, juttelevat mukavasti kun pysahdytaan.
Sisseja ei ole nakynyt. Ehka ne ovat edessapain. Equadorin rajan tuntumassa on kuulema nahty. Ja siella on myos rahinoivia inkkareita. Oli hallitus luvannut niille lisaa maata. Kun ei maata ruvennut kuulumaan, niin aloittivat viime viikolla rayhaamisen. Jos osuvat kohdalle niin taytyy kertoa etta Suomessa olisi joutilasta maata yhdelle inkkariheimolle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti