Pisco

Tieta silmankantamattomiin,
luotisuoraan vie horisonttiin.......
Tallainen paiva tanaan, poliisi pysaytti pari kertaa, sanoi etta liian kova vauhti (velocidad) on vaarallista (peligroso). Olimme samaa mielta joten vastasimme si, si. Ja matka jatkui entiseen tapaan eli 120 lasissa aina kun pystyi.
Joten paasimme kansallisjuoman pyhattoon Piscoon.
Valkeni meikalaiselle miksi Inkat eivat olleet merenkulkukansaa. Koko rannikko, ainakin 1200 km, on pelkkaa hiekkaa. Sita vaan riittaa ja riittaa.
On taalla maantiella aivan uskomattomia yhdistelmia. Selvisi tuo paikallinen jatehuolto. Roskat kuorma-auton lavalle ja auto ajamaan naapurikylaan. Naapurikylassa onkin lava tyhja ja voipi ottaa uuden sontakuorman lavalle ja ajaa edelliseen kylaan. Niin se toimii taalla, ekologisesti.
Valilla nakyy kuortma-auton lavalla heinakuormia jotka ovat kolme kertaa isompia kuin itse auto, ei ole painoa muttaa tuulikuormaa sita enemmin.
Piscoa maisteltiin ja hyvaksi todettiin, Inca colaan sekoitettuna ei ole viela maistettu. Sekin maistetaan aikanaan. Taidetaan lahtea jasen... en taida kertoa kuka, kanssa tutkimaan Piscon syntisia kujia. Kujat ovat melko koyhat taannoisen maanjaristyksen ansiosta, mutta ammattimiehet varmaan loytaa mita etsii. Huomenna sinne mini-Galapagos saarille kello 7.15. Eli ihan meikalaisten vaapaapaivan ohjelman mukaisesti.
Et ole ensimmainen,
kilometrini, ehka viimeinen.
PanAmerica vetaytyy tutkimaan pingviineja, mutta vain hetkeksi.