tiistai 28. lokakuuta 2008

Vehkeet hajoaa

Joopajoo, aamukahdeksalta lahdettiin siita kylasta jonka nimea en vielakaan muista. Oli parvekehuone kadulle pain ja koko yon rekat jyristeli ohitse. Unta riitti kuitenkin, olisikohan mies hieman vasynyt.
Kaytiin Cuencassa jossa vuorossa oli renkaanvaihtoa, oljynvaihtoa, jarrupalanvaihtoa ja ketjujenkiristysta. Meikalainen pyyhki oman pyoran satulan puhtaaksi, siina kessun huoltohommat.
Matka jatkui kohti Loja:n kaupunkia. Aluksi tie oli hyva, sitten alkoi pitka, pitka tietyomaa. Monttua montun peraan ja valilla noustiin pilviin jolloin tiella oli 5 metrin nakyvyys. Tankilla huomattiin etta jasen J puuttui, oli ajanut yhden risteyksen suoraksi. Aikaamme ihmeteltya paatimme jatkaa matkaa, eikohan se jasen J sielta ennemmin tai myohemmin tule. Jatettiin bensamakille sana etta eteenpain vaan.
Taas noustiin pilviin ja yhdessa montussa katkesi kessun takarunko heti satulan takaa. Peralaukku ja takalokasuoja roikkui takavalon johdon varssa joka olikin vahvaa tekoa. Onneksi ajelin aika keulilla, porukka tuli takaa korjaustalkoisiin. Takalaukun tavarat jakoon muille, tarakka ja lokari remmeilla ja nippusiteilla kasaan. Nain matka jatkui vartin pysahdyksen jalkeen. Homma toimii.
Siina ajellessa ihmettelin etta miksi meikalaisen takalaukut aina jaa matkanvarrelle. VFR:n takalukulla oli samantapainen ominaisuus. Olisikohan takarunko nitkahtanut kun vedin lipat vai onko tuhannet montut sen vasyttanyt. Tieda hanta, huomenna tiedossa pienta remonttia. Takalaukku ainakin lentaa lepikkoon, onneksi on kanoottipusseja johon vahaiset matkamiehen rensselit mahtuu.
Armejassa, jo edesmennyt sotilasmestari Mantyala, sanoi etta pienet vastoinkaymiset kasvattaa rintakarvoja. Niitakin kaivataan mutta kasvattais vaikka tuota otsatukkaa niin kestaisi vastoinkaymiset huomattavasti paremmin.
Tukkaa tai rintakarvoja, ei valia. Nailla mennaan. Toivottavasti loppuun saakka. Valilla huomaa etta eihan se mikaan itsestaanselvyys ole. Melko rankoissa olosuhteissa kuitenkin ajellaan. Eli voi itseltaan kysya etta "mitas lahdi, kikkeliskokkelis" (mistakohan TV-ohjelmasta tuokin oli ?). PanAmerica siirtyy iltaruokailun pariin ja vaikenee hetkeksi.

Ei kommentteja: