Honduras ja Copan

Panajachel oli edellinen paikka, kaunis kyla vuoristojarven rannalla. Jatkettiin matkaa kohti Guatemala Citya joka tosin ohitettiin periphericoa pitkin. Guatemalan uutisauto bongasi meidet liikennevaloista, ohjasi sivuun ja teki jutun suomalaisista mopopojista matkalla. Taalla ollaan nakojaan staroja vaikka Suomessa ei olla mitaan.
Eteneminen oli hankalaa ja hidasta, maavyorymia oli pitkin paivaa, rekkoja, mutkateita aivan uskomattoman upeita maisemia. Paastiin yoksi Zakaliin, 80 km Honduraksen rajalta.
Aamulla rajalle, siella kului ainakin 3 tuntia. Apuna oli paikallinen raja-agentti joka hoiti suurimman osan paperitoista. Yritti kyllakin huijata rahaa meilta mutta tarkka suomipoika ei mennyt lankaan. Iltapaivalla oltiinkin sitten Hondurasissa, vaaralta raja-asemalta mentiin kyllakin yli. Tarkoitus oli menna Copaniin katsomaan Maya-raunioita mutta se tiesi pienta ketunlenkkia. Osa meista lahti ketulenkille ja nyt ollaan Copanissa ja hetken paasta raunioilla.
Honduras tuntuu siistimmalta kun Mexico tai Guatemala. Tiet suhtkoht OK, maanvyorymia tosin useita. Taalla vuoret eivat ole graniittia vaan jonkinlaisia sorakasoja. Eteneminen on vielakin hidasta mutta ne maisemat, voivoi kotipojat, ette voi uskoa kuinka upeita ne ovat. PanAmerica vaikenee, mutta vai hetkeksi.