Altiplano

Eilinen paiva alkoi kaynnilla kaislasaarilla, Uros-saaret nimeltaan. Kelluvat Punon edustalla, asukkaita noin 2000. Yllapitavat lahinna Uros-heimon perinteita. On vanhin heimo niilla nurkin.
Puolenpaivan jalkeen kaantyi nokka kohti Boliviaa ja Copacabanaa. Piti koeajaa Seattlessa saatu vene mutta.......
Eihan se toiminut. Alahuulet pitkana sita katseltiin ja kaanneltiin mutta ei sen sielunelamaan pystynyt mekaanisen alan miehet paneutumaan. Paatettiin nakata paatti jorpakkoon mutta viime tingassa sen pelasti yksi retkikuntalainen. Onhan joukossa sahkoalan miehia eli katsotaaan saadaanko kountoon.
Tanaan aamulla kohti La Pazia, maailman korkeimmalla sijaitsevaa paakaupunkia. Vuorossa muutama renkaanvaihto. Heti alkumatkasta kaatuneitten kerhoon liittyi uusi jasen. Talla kertaa jalleen onnea, olisi voinut paatya jyrkanteelta Titicaca-jarveen. Paasi eroon yhdesta sivulaukusta ja etuhaarukka haritti kuin Paavon katse (rautakangella oikaisimme sen). Muutenkin mopoon tuli katu-uskottavuutta kertaheitolla lisaa.
Huoltohommat saatiin tehtya, huomenna matka jatkuu pitkin Altiplanoa kohti suola-aavikoita. Taalla 4000 m korkeudessa mopokin kulkee rauhallisesti eika ryntaile. Paakopassa on tuntunut pari paivaa pienta jysketta. Sen vuoksi kypara ei ole pahemmin soitellut savelia, mita nyt Pink Floydia yhtena paivana.
Vapaailta tiedossa La Pazissa. Ei viitsi lahtea kauhian kauas, taalla kun on pelkastaa ylamakea, joskus harvoi alamakea. Tasaista ei yhtaan.