Atlantti

Aamu valkeni Barilochessa kylman kalseana. Ja tuntia liian aikaisin. Jotenkin ne kellot ovat vahemman Argentinassa kun Chilessa. Ei mene jakeluun, olisiko talviaika syyna? Mene ja tieda, liian iso kuorma nain pienelle koneelle.
(Tanaan selvisi etta kannykka, joka herattaa, on Buenos Airesin ajassa (+ 1 h) ja me ollaan Chilen ajassa, kasitan mutta en ymmarra)
Aamiainen on siis kello 7 eli tunnin paasta. Olkoot, syon matkanvarrella. Lahdin baanalle. Aamiaista soin sitten Techan kylassa kello 12. Mittarissa 380 km. Ei ollut avonaista kuppilaa ennen sita. Yksinaisen miehen, paiva puolitiehen, ehti ennen kuin huomaakaan.
Ei kulkenut ei. Ensiksi oli kylma kuin ryssan helvetissa. Pysahdyin muutaman kerran lisaamaan vaatteita kunnes ei ollut lisattavaa. Sitten alkoi nukuttamaan. Pysahdyin ja hakkasin paata sahkotolppaan. Ei virkistanyt mutta lisasi tajunnan tasoa, kokeilkaa.
Aamiaisen jalkeen eli iltapaivalla alkoi mies ja mopo kulkemaan. Tasankoa pitkin sivutuulessa 140 km/h, sivutuuli oli valilla niin kova etta taisi polvi kayda maassa. Meikalaiselle riitti ylangon tuulet, kaannos vasempaan ja kohti atlanttia. Ohitin ison jarven, Sarimenton kaupungin, oljykentan ja hups, edessa oli atlantti. Kaannos oikeaan kohti etelaa, edessa kyltti Ushuaia 1353. Loppurykaisya vaille valmista siis.
Katselin merta ja mietin etta tuota vetta pitkin paasen vaikka lahibaariini kotona, eli Wanhaan Rahtilaivaan. Siita kummallinen elementti tuo meri.
Painelen viela hetken pieneen kaupunkiin jonka nimi on Olivio-jotain. Yosija Hotelli Robertista, kamppa oli niin pieni etta piti kayda kaytavalla kaantymassa.
950 km, 12 tuntia, olisi voinut jatkaa mutta kun nuo yosijat on hieman epavarmoja seuraavien satasten aikana. Jain lepaamaan, ajatuksena lahtea aamulla aikaisin jatkamaan.
Illan vietin pitamalla seuraa hotellin baarimikolle. Ruokaa ei hotellista saanut mutta voileipia sai. Ja olutta.