Huh huh

Puoli neljalta oli Jaimen kanssa treffit Santa Lucian metroasemalla, ei nakynyt aijaa. Soitin tyopaikalle ja han sanoi etta juuri tuli viesti kentalata, paketti noudettavissa. Lahdettiin Jaimen tyokaverin autolla kentalle neljan korvilla. Soitettiin samalla BMW liikkeeseen voisivatko tehda pidempaa paivaa tanaan. Huoltopaallikko sanoi etta ei missaan tapauksessa liitot ja viranomaiset kieltavat sellaisen. Jaime sanoi etta kylla homma hoituu jos huoltopaallikko tekee niin kuin Chilelainen tekee.
Lentokentan DHL-toimipisteessa huomasi etta ohjeita oli tullut korkealta taholta. Paperit ja paketti toimitettiin heti kun astuin ovesta sisaan. Kukaan ei edes kysynyt mita asiaa tai kuka olet, kaikki tiesi. Jonon ohitse vaan.
Ja kaikki tama sellaisessa DHL-toimipisteessa missa ei paketteja luovuteta asiakkaille, vain jatkokuljetuksiin. Aivan uskomaton homma.
Kovaa ajoa bemariliikkeeseen, huoltopaallikko otti nyytin kadestani ja katosi. Kello tuli kuusi, ei nakynyt pyoraa. Lahdettiin laheiseen kauppakeskukseen ostamaan Agentiinan vakuutuksia. Huoltopaallikko sanoi etta han odottaa meita liikkeessa, haipykaa vaan. Jaime otti vakuutukset omiin nimiinsa kun niita ei myyty ulkomaalaisilla.
Seitseman korvilla soitettiin huoltopaallikolle ja han sanoi etta kaikki suomalaisten pyorat ovat kunnossa, koska tulette hakemaan. Siellahan pyorani oli pestyna ja kuntoon laitettuna.
Kylla tuli kevyt olo. Homma onnistui vaikkakin siihen tarvittiin ison terasyhtion johtoportaan apua. Ilman naita uskomattomia ihmisia olisin viela ensi viikolla taalla Santiagossa. Nyt lahden huomenna aamulla ajamaan kohti etelaa. Toivotaan etta vastoinkaymiset riittaa talta eraa.
Jaime antoi pienen Chilen lipun, "jotta muistaisit etta sinulla on ystava Chilessa".
Etta on ollut raskas viikko. Mutta omalla tavalla palkitseva. En vaihtaisi pois mistaan hinnasta.
PanAmerica vaikenee, ja siirtyy taka-ajo hommiin. Kirjoittelen kun loydan netin.